В Москве

Moskovaa lähestyessämme teimme tuttavuutta matkalipun hintaan kuuluneen aamiaislaatikon kanssa. Tarjolla oli kaikkea pientä paikallista sälää: teollisen riivis pullasämpylä, hedelmäjogurtti, kala-alatoopia sekä pannukakkusia marjahillolla. Joka vaunun perusvarustetta, samovaaria, emme päässeet vieläkään hyödyntämään, sillä nousimme liian myöhään ylös. Voi meitä.

Moskovaan eivät luonnollisestikaan kohdistuneet odotukset kauniista kaupungista, joten sain yllättyä positiivisesti. Ei voi Pietarin kanssa kilpailla ei, mutta kyllä täältäkin estetiikan kaipuuseensa ammentaa, ainakin kiinnostavan pompöösejä neukkukomplekseja ja -yksityiskohtia, jollei muuta. Esim. metroasemilla tyylisuunnat vaihtelevat art nouveausta sosialistiseen realismiin.

Kotiuduttuamme hostellille läksimme toiveikkain mielin kohti Ёлки-Палкиa, venäläistä ruokaa tarjoavaa ketjukuppilaa. Valitsimme kumpikin ruuaksi runsaan alkupalapöydän ja palanpainikkeeksi paikallista olutta. Ateria sisälsi hieman liikaa majoneesia, etikkaa ja erikoisia makuyhdistelmiä. Kuha Walewskan tunnistin, merilevästä en sitten ollutkaan aivan varma. Joka tapauksessa ateria vaikutti hyvinkin autenttiselta, joskaan se ei toki tehnyt oikeutta täysimittaiselle venäläiselle aterialle.

Kreml oli punaisessa mahtipontisuudessaan kuusipuineen ihan vaikuttava näky, samoin Punaisen torin laidalla seisova kirjavakupolinen Pyhän Vasilin katedraali. Palsamoitu Lenin jäi nyt ikävästi näkemättä, mausoleumi kun on auki vierailijoille ainoastaan ti–to ja la–su klo 10–13. Tuntemattoman sotilaan muistomerkillä tönöttivät toistensa kopioilta näyttävät sotilaat, jotka vaihtoivat vuoroa asianmukaisella hartaudella marssien.

Toisena Moskova-päivänä lähdimme kohti Venäjän valtionkirjastoa eli Lenin-kirjastoa. Kookkaan neuvostohenkisen rakennuksen edessä istui kivinen, masentuneen näköinen Dostojevski. Vaan emmepä osanneet varautua järjestelyihin, jotka odottivat viattomia kirjastonkävijöitä. Heti ovella oli turvatarkastus, ja koska meillä ei ollut ko. putiikin korttia, piti meidän painella viereiseen rakennukseen täyttämään lappuset passinnumeroineen kaikkineen ja odottaa vuoroa erilliseen koppiin, josta sitten saimme väliaikaiset kortit.

Prosessi ei kuitenkaan loppunut siihen: kirjaston aulaa noin parikymmentä metriä käveltyämme pääsimme jälleen täyttämään yhdet laput ja esittelemään passejamme. Lisäksi narikkaan jäi laukkuni, joka sisälsi kiellettyä materiaalia – wait for it – kirjan. Itse kirjasto oli hieno: lukusaleissa oli vanhanaikaiset puulipastot, paljon viherkasveja ja itseoikeutetusti Leninin tai vastaavan muotokuva tahi patsas.

Seuraavaksi päätimme yolo-henkeen maksaa sisäänpääsystä Kremlin sisäpihalle, jossa meitä tervehtivät lukuisat kohti sojottavat kanuunanpiiput. Oli marmorihtavaa Kremlin palatsia, kullattua kupolikirkkoa ja presidentin residenssiä. Pari kertaa saimme vihellykset pamppua heiluttavalta poliisilta (huom.: ei nyk. miliisi), kun rohkenimme astua kielletylle tiekaistaleelle. Sisällä kävimme Arkkienkeleiden kirkossa, joka on täynnä tsaarien hauta-arkkuja ja vanhoja ikoneita.

Liikenne on vaarallista, ja isoja katuja ylittääkseen saa usein kävellä pitkästikin alikulkusillan löytääkseen. Hostellilta poistuessamme todistimme, kuinka lähiöseutu muuttui neonvalojen loisteessa köyhän naisen Vegasiksi.

Paikkamme yöjunassa olivat tällä kertaa halvimmat neljännen luokan ns. platzkart-paikat, eli koko vaunu koostuu kahden ala- ja kahden yläpedin loosseista. Avoimessa vaunussa nukkuu siis noin 50 ihmistä. Vaikka toisin voisi luulla, yöt näissä vaunuissa sujuvat todella rauhallisesti, ja unet ovat erinomaisen hyvät.