Levitointia verenseisauttajan portilla
Hostellimme ystävällinen, joskin suunnitelmillemme hieman epäuskoisesti naureskellut henkilökunta oli selvittänyt puolestamme bussit ja aikataulut, joilla pääsimme matkaan. Perillä odotti pieni ja hiljainen kylä maantien varrella, ja pohdimme, miten löytää perille. Kysyimme neuvoa eräältä autolla liikkeellä olleelta perheenisältä, joka viittoili meidät saman tien mukaansa ja hurautti oikean talon eteen.
Näkymä talon ja museon pihaan
Harmiksemme kotimuseo oli kiinni: aukioloaika oli ainoastaan klo 9-11, ja siltikin olisi kannattanut soittaa edellisenä päivänä varmistaakseen sisäänpääsynsä. Paikalle osui muitakin turisteja, mm. eräs venäläinen nainen, joka soitti puolestamme portissa ilmoitettuun numeroon, mutta opasta ei silti kuulunut. Pihalla istuskeli joku mies, joka ei kuitenkaan huuteluistamme huolimatta, tai ehkä juuri siksi, tullut avaamaan. Näimme myös Rasputinin kissan. Osaksemme jäi kuikuilla aidanraosta ja hyppiä nähdäksemme toiselle puolelle. Aikamme fiilisteltyämme lähdimme kiertämään kylää. Parin tunnin bussimatka Venäjän maaseudulle oli kuitenkin kannattanut: Rasputin simputti meitä haudan takaa, ja mystisyys säilyi.
Asioimme paikallisessa puodissa ja nautimme maaseudun rauhasta kirkkaanvärisiä taloja ja lukuisia kotieläimiä ihmetellen. Kylänraitilla sekavanoloinen kulkija tuli tekemään tuttavuutta ilmeisesti lähinnä olutpulloani havitellen, mutta päätti pian lähteä eri teille. Paluumatka taittui edellistä huomattavasti viileämmässä bussissa.
Tyumeniin palattuamme söimme suuret annokset sushia nurmikolla rabies-kissan seurassa. Itse kaupunki ei ollut erityisen mieleenpainuva, mutta päivän lievän kuolemanpelkoannoksen sentään saimme keskustan epäilyttävähkössä maailmanpyörässä istuessamme.
Illalla juttelimme pitkän tovin hyvää englantia puhuneen hostellityöntekijän kanssa Venäjän tilanteesta ja tavallisten ihmisten elämästä. Hän selitti, että ihmiset kyllä tietävät uutisten olevan valetta, ja että Kremlissä vehkeillään, mutta kyseli meiltäkin, mitä tekisimme heidän asemassaan. Hän oli hyvin kiinnostunut tietämään vaikutelmistamme Venäjästä, hyvistä ja huonoista puolista. Pohdimme, että koko maailma taitaa olla varpaillaan Venäjän suhteen. Hän kuitenkin totesi, että tavalliset venäläiset taitavat olla eniten kuulolla.
Pokrovskoyen kyläkaupan valikoimista
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti